|
KASVATUSPERIAATTEENI
Minulla on muutamia periaatteita, joita noudatan kesyrottien kasvattamisessa. Nyt, kun on kulunut jo noin puolitoista vuotta siitä, kun Showtime-rottalan ensimmäinen poikue syntyi, arvelin, että on aika valottaa etiikkaani ja toimintatapojani.
|
1. Rotat ovat ystäviäni, eivät ainoastaan jalostusmateriaalia.
Rakastan rottia. Niiden älykkyyttä, seurallisuutta ja ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan. Tunnen jokaisen eläimeni hyvin ja seurustelen kaikkien kanssa säännöllisesti. Rotat asuvat olohuoneessani, jotta voin helposti seurata niiden elämää ja havaita, jos joku asia ei ole kunnossa. En anna eteenpäin vanhoja naaraita tai jalostuksen kannalta "hyödyttömiä" eläimiä, koska ne ovat ystäviäni. Mielestäni on epäkunnioittavaa käyttää eläintä ja sitten laittaa se eteenpäin. Vain joissain erityisissä poikkeutapauksissa olen antanut naaraan eläkekotiin.
Ystävieni mukavan elämän takaavat hyvä luonne ja terveys. Ne ovat etusijalla kasvatuksessani. Toki yritän samalla saada aikaan standardin mukaisia näyttely-yksilöitä, mutta se on kuitenkin sivuseikka. |
Showtime Wild Energy |
2. En karsi poikueita kuin äärimmäisessä hädässä.
Poikueiden karsiminen tarkoittaa sitä, että osa poikasista tapetaan joko heti niiden synnyttyä (harvinaisempaa) tai kolmen päivän iässä (yleisempää). Poikueeseen jätetään yleensä 3-7 poikasta. Kesyrotan keskimääräinen poikuekoko on 12 yksilöä. Emolla on 12 nisää. Poikueita karsitaan monista syistä. Väitetään, että poikasten aikuiskoko on suurempi karsituissa poikueissa. Jotkut pelkäävät emon ylirasittuvan ja laihtuvan suuren poikueen kanssa. Jotkut karsivat vähemmän suositun sukupuolen edustajat. Toiset karsivat väärän väriset, kuviovirheelliset tai kooltaan valmiiksi vähän pienemmät pois. Eräät pienentävät poikueita, koska uskovat, että eivät löydä kaikille koteja. Jotkut karsivat siksi, koska muutkin karsivat.
Olen kasvattanut yli kaksikymmentä poikuetta näinä puolenatoista vuotena. Olen myös keskustellut karsimisesta ulkomaisten kasvattajien kanssa ja lukenut artikkeleita asiaa koskien. Olen myös, valitettavasti, karsinut muutaman yksilön muutamista ensimmäisitä poikueista, koska sellainen oli yleinen käytäntö. Karsiminen sotii kuitenkin pahasti etiikkaani vastaan. Kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa ja pyrin tekemään kaikkeni sen suojelemiseksi. Poikasten elämä on ihme ja lahja. Luettuani ja tutkittuani asiaa, päätin lopettaa karsimisen. Alun jälkeen en ole karsinut ensimmäistäkään poikuetta. Enimmillään poikasia on ollut 13 samalla emolla ja kaikista on tullut kunnollisia eläimiä ja emo on säilynyt hyvässä kunnossa. Olen myös jakanut 16-päisen poikueen kahdelle emolle, joista toisella oli vain 7 poikasta. Näin toisella emolla oli 11 vauvaa ja toisella 12. Kaikista tuli kelpo rottia. Tiedän paljon tapauksia, joissa emo on hoitanut 14-15 -päisenkin vauvalauman erinomaisesti.
Emon kuntoon voi raskaus- ja erityisesti imetysaikana vaikuttaa huomattavasti ruokinnalla. Emo tarvitsee myös virikkeitä ja niitä sille pitää järjestää imetysaikanakin. Ensimmäinenkään emoistani ei ole mennyt huonoon kuntoon imetysaikana poikueen koosta riippumatta.
Väärän väristen, huonokuvioisten ja "vähemmän suositun" sukupuolen edustajien karsiminen ei kuulu tapoihini. Rotasta tulee loistava lemmikki riippumatta sen väristä tai muista ulkoisista ominaisuuksista. Vähemmän suositun sukupuolen ongelmaa minulla ei rottalassani ole. Jos sellainen tulisi, olen valmistautunut etsimään koteja näille yksilöille pidempään.
Karsiminen siksi, että ei ehkä löydä koteja, on mielestäni myöskin väärin. Poikasia ei pidä alkaa teettää, jos ei ole varma, että kodit löytyvät tai ellei ole valmis pitämään kodittomia poikasia itse.
En karsi automaattisesti pikkuisen pienempää vastasyntynyttä. Kokemuksieni (ja lukemani) perusteella pahnanpohjimmaisistakin tulee hyvällä todennäköisyydellä mukavia lemmikkejä. Ne eivät ehkä koskaan kasva aivan maksimikokoon, mutta kuten sanottu, koolla ei ole mitään väliä lemmikille.
Karsin poikueita ainoastaan, jos poikasia syntyisi aivan liikaa (esim. 20) eikä minulla olisi mitään varaemoa saatavilla, tai jos jokin poikasista olisi vakavasti epämuodostunut, jos emo jostain syystä kuolisi, enkä löytäisi varaemoa, jos huomaisin, että jokin poikanen on selvästi heikentynyt, enkä saisi sitä keinoruokinnalla voimistumaan tai jossain muussa vakavassa tilanteessa. En karsi poikasia, jos mikään ei ole vialla. Olen huomannut, että se ei ole tarpeen.
3. Käytän eläinlääkärin palveluita.
Koska rotat ovat eläviä eläimiä ja ystäviäni, vien niitä lääkäriin, jos ne sairastuvat. Leikkautan kasvaimia, lääkitsen hengitystiesairauksia ja yritän muutenkin lääketieteellisiä hoitoja sairauksiin, jos ennuste potilaan elämänlaadun paranemiseksi on hyvä. Jos mitään ei ole tehtävissä, eläinlääkäri saa tehdä viimeisen palveluksen. Minulle on tärkeätä, että eläin saa elää niin kauan kuin sen elämä on hyvää. Silloin selviävät useimmat vanhuusiänkin vaivat, joita ei voi saada selville, jos eläin lopetetaan ensimmäisen aivastuksen tullen. Mielestäni on epäkunnioittavaa olla edes yrittämättä hoitaa eläintä lääkärissä, jos eläimen on itselleen ottanut. Tietenkin, jos eläin sairastuu, eikä henkilöllä ole rahaa muuhun kuin lopetukseen, on se armeliain vaihtoehto. Minulle on kuitenkin itsestään selvää se, että ilman rahaa en pidä eläimiä. Eri asia on, jos rottiin erikoistunutta eläinlääkäriä ei toimi alueella. Silloin hyvää hoitoa ei välttämättä voi saada.
4. Pidän kirjaa kasvateistani
Kasvattieni mukana tulee aina terveyskortti, joka tulisi palauttaa eläimen kuoleman jälkeen minulle. Niiden avulla pidän kirjaa kasvattieni sukujen rasitteista ja muista ominaisuuksista. Toivon myös kuulumisien lähettelemistä sähköpostitse ja mailia tai soittoa, jos jokin asia on hullusti.
6. Teetän ruumiinavauksia
Kesyrotan todellista kuolinsyytä on usein vaikeata päätellä ilman ruumiinavausta. Siksi pyrin viemään kuolleet eläimeni järjestelmällisesti Eviraan avattaviksi. Todellisen kunnon huononemisen ja kuolinsyyn sekä muiden vaivojen tietäminen on kasvatuksen kulmakiviä. Toivon erittäin kovasti, että myös kasvattieni omistajat veisivät kuolleet lemmikkinsä Eviraan mikäli suinkin mahdollista ja lähettäisivät minulle kopion tuloksista.
|
