Kana

Showtime Unicorn Tales

Rottalassani on englannin-kieliset aakkoset käyty nyt pikkuhiljaa läpi ja on aika aloittaa uusi sarja. Ajattelin kuitenkin, että en rupeakaan nimeämään poikasia jälleen aakkosjärjestyksessä, vaan keksin kullekin poikueelle oman teeman, josta nimet sitten tulevat.

Tämän tekniikan ensimmäisen poikue edustaa aurinkoa ja kaikki poikaset saavat jotenkin aurinkoon liittyvän nimen. Solar on latinaa ja tarkoittaa aurinkoon liittyvää.

Solar-poikueen vanhemmat ovat:

Showtime Unicorn Tales X Vagabonds Nico Robin

Sk, black, dwu hd spt Sk, black, hd

Unicorn Tales eli Pikku-Lehmä oli kauan astutusreissulla, enkä oikein ollut varma, olisiko se edes kantavana. Niinpä se asusteli laumahäkissään, kunnes eräänä päivänä kuulin häkistä piipitystä. Poikasia oli syntynyt kolme, joten ei ihme, että emo ei ollut juuri ollenkaan pyöreä.

Samoihin aikoihin odottelin, josko Pikku-Lehmän sisko Xena (Showtime Under The Stars) olisi kantavana. Sillä oli laskettu aika hieman yli viikkoa siskoaan myöhemmin. Xena asui sijoituskodissa Danielan ja Mimosan luona ja lopulta sitten pyöristymistä havaittiin. Xena muutti kahden kaverinsa kanssa minun luokseni synnyttämään. Ajattelin, että laumaan synnyttäminen sujuisi tälläkin kertaa hyvin.

Xena alkoi rakentaa pesää ja lopulta 10.6.2009 iltapäivällä kuulin poikasten syntyneen. Stellar-poikue, jonka teemana ovat siis tähdet, syntyi yhdistelmästä:

Showtime Under The Stars X Sanders Ricardo

Sk, black, dwu hd spt Sk, black, hd

Xenan kaverit antoivat emon olla rauhassa ja kun kurkistin pesään, siellä makoili viisi pientä vauvaa. Suloisia! Tunnustelin emon vatsaa myöhemmin illalla ja katsoin, vuotaako se. Siltä tuli edelleen verta synnytyskanavasta. Se ei ollut mitenkään erinomainen merkki. Lisäksi vatsassa tuntui vielä olevan joku poikasen kokoinen möhkäle. Päätin odottaa seuraavaan päivään ja jos möhkäle ei olisi kadonnut, veisin naaraan lääkäriin.

Showtime Under The Stars

Seuraavana aamuna vuotoa tuli yhä, tosin niukemmin. Vatsassa ollut möhkäle ei ollut kadonnut minnekään. Mars lääkäriin. Arkissa eläinlääkäri Inka Falck tunnusteli Xenan vatsaa ja totesi saman kuin minäkin: jotain on jäänyt sisään. Xenalle annettiin oksitosiinia, jotta poikanen saataisiin syntymään luonnollisesti. Se ei syntynyt muutamassa tunnissa eikä lisäoksitosiininkaan avulla, vaikka supistuksia olikin. Rotta päätettiin leikata.

Xena selvisi keisarileikkauksesta, jossa se samalla steriloitiin, oikein hyvin. Kohtuun jämähtänyt mötikkä oli kuin olikin poikanen, mutta se oli vajaakehittynyt. Puolet takapäästä puuttui kokonaan ja siksi se ei ollut syntynyt. Kotona Xena oli tietenkin tokkurainen ja jännitysmomentiksi muodostui, tulisiko siltä enää maitoa sen kahden päivän ikäisille poikasille tai tulisiko sille tulehdus leikkauksen seurauksena.

Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä yönä Xenalta ei tullut maitoa, vaikka se olikin jo niin hyvässä kunnossa, että halusi hoitaa vauvojaan. Niinpä päätin yrittää, jos Pikku-Lehmä, jolla oli jo yli viikon ikäiset poikaset, suostuisi imettämään pieniä. Otin siis Lehmän kolmoset pois pesästä ja laitoin Xenan viisikon niiden tilalle. Lehmä oli hieman ihmeissään, mutta meni kuitenkin lopuksi imettämään pieniä. Pikkuiset olivat imeneet itsensä palloiksi ja se oli hyvä. Siirsin Lehmän omat lapset takaisin ja pienet vauvat Xenalle iltapäivällä.

Valitettavasti Xenalta ei tuntunut heruvan maitoa vieläkään, joten oli pakko alkaa vuorotella pesueita Lehmä-emon maitobaarilla. Elättelin toiveita, että Xenalta kuitenkin alkaisi herua, kuten oli käynyt Z-poikueen emolle. Se oli mennyt leikkauksen jälkeen hetkeksi umpeen, mutta alkanut tuottaa taas muutaman päivän kuluttua maitoa. Siirsin yöksi Xenan poikaset takaisin sille. Harmikseni huomasin, että yksi vaaleahko poikanen ei ollut juurikaan imenyt maitoa Lehmältä. Se oli tyhjemmän näköinen kuin neljä muuta. Huolestuin, mitä voisi tapahtua, jos Xenalta ei yön aikana tulisi maitoa. Yritin syöttää sille korviketta, mutta se ei syönyt.

Aamulla, päivänä nro 3 poikasten elämässä, havaitsin, että maitoa ei ollut herunut Xenalta tipan tippaa. Taas vaihtamaan poikasia päittäin. Lehmä hoiti kolmosiaan edelleen laumahäkissä, eikä oikein ymmärtänyt, miksi vaihdan pesueita usein. Se kuitenkin imetti ja hoiti kaikkia, mutta siirsi välillä poikasia eri pesään. Se oli ymmärrettävästi hieman hermostunut, niin kuin me kaikki.

Xenan leikkaushaava parani upeasti, eikä sille ilmestynyt minkäänlaisia tulehduksen oireita. Mutta kun Xenalta ei alkanut herua maitoa kolmantena ja neljäntenäkään päivänä leikkauksesta, aloin menettää toivoni sen suhteen. Xenalla oli kuitenkin äidinvaistoja; se halusi pestä lapsiaan ja nukkua niiden kanssa, mutta koska maitoa ei tullut, ei se voisi niitä hoitaa oikeasti. Harmitti todella paljon, koska pesueiden vaihteleminen ja imemisvuoroista huolehtiminen oli stressaavaa ja rasittavaa kaikille. Olin kuitenkin iloinen, että myös pieni vaalea poikanen oli vihdoin syönyt, eikä näyttänyt enää kuihtuneelta. Syötin muutaman kerran korviketta Lehmän poikasille tämän ruljanssin aikana, koska ne söivät sitä halukkaasti.

Viidentenä päivänä poikasten elämässä aloin miettiä poikueiden yhdistämisen mahdollisuutta. Xenan vauvat alkoivat olla jo aika jämäköitä ja arvelin niiden pystyvän pitämään pintansa kolmea isompaa poikasta vastaan pesässä. Päätin ainakin kokeilla. Niinpä laitoin Xenan viiden päivän ikäisen viisikon samaan pesään Lehmän noin kaksiviikkoisen kolmikon kanssa. Ja sepäs ei näyttänyt hullummalta. Tunsin jonkinlaista huojennusta. Poikasethan vaikuttivat pärjäävän hyvin keskenään. Lehmä alkoi hoitaa kaikkia tyytyväisenä ja pikkurääpäleet kasvoivat kovaa vauhtia.

Sitten tuli taas takapakkia. Lehmä asui edelleenkin laumahäkissä. Kun Xenan poikaset olivat n. vajaan kahden viikon ikäisiä, eräs naaras alkoi omia niitä itselleen. Se pesi niitä ja nukkui niiden kanssa, mutta siltä ei tullut maitoa tietenkään. Tarkkailin tilannetta ja minusta kuitenkin vaikutti siltä, että Lehmä ei antanut sen ottaa poikasia kokonaan omikseen. Poikasten varastelu ei kuitenkaan loppunut, vaan se yltyi siinä määrin, että oltuani töissä ja yön poissa kotoa, poikaset eivät ilmeisesti olleet saaneet pisaraakaan maitoa. Ne näyttivät laihtuneilta.

Siirsin heti Lehmän, Xenan poikaset ja sen oman kolmikon dunaan. Lehmä ei halunnut enää imettää omia poikiaan pahemmin, koska ne olivat jo yli neljä viikkoa vanhoja. Niinpä se ei oikein kiinnostunut pikkuviisikonkaan imettämisestä. Lopulta vieroitin kolmikon ja jätin Lehmän viiden pienemmän kanssa dunaan. Kaikkien vaikeuksien jälkeen Lehmä alkoi vihdoin imettää niitä ja ne saivat maitoa. Nyt poikaset ovat lähes neljä viikkoa vanhoja ja kaikki voivat erinomaisesti. Vaalein poikanen, joka oli kaikista rääpälein, on nyt kaikista suurin. Lehmä rakastaa ottovauvojaan ja hoitaa niitä erittäin hyvin. Pikkuisilla oli aika ankea alku elämälle, mutta ilmeisesti ne olivat kuitenkin syntyneet onnellisten tähtien alla. Aikuisina niistä ei varmaankaan mitä jättiläisiä tule, mutta toivottavasti terveitä ja mukavia pikku rottia.

Luonteiltaan kummatkin emot ovat leppoisia ja ihmisläheisiä otuksia. Kummallakin oli jonkinasteista poikastenpuolustamisaggressiota, mutta se oli aika lievää. Lehmä ei ole enää ollenkaan aggressiivinen, eli se piirre on kadonnut kokonaan. Xenan aggressiot loppuivat heti, kun se oli muuttanut takaisin omaan kotiinsa. Solar-poikueen isä on kiltti ja mukava lemmikki. Stellarin isä on komean kokoinen. Sillä oli kohtalaista murkkuikää, mutta se siitä rauhoittui. Nyt se on valitettavasti taas alkanut machoilla häkkikavereilleen ja sitä odottanee pallien poisto. Toivottavasti tämä ikävä luonteenpiirre ei periydy poikasille.