Tämä on kuvakertomus kesyrottanaaraani Janina F.:n leikkaus-

operaatiosta, jossa siltä poistettiin mansikan kokoinen
nisäkasvain. Kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita.

 

Janina-rotta oli hieman alle vuoden ikäinen, kun huomasin sillä oikean

takajalan kainalossa ihan pienen, pehmeän ja litteän palleron. Päällepäin

sitä ei huomannut ollenkaan, mutta kun tunnustelin sitä sormilla, se

tuntui kuin hyytelöltä ihon alla. Ihmettelin, olisiko se
kasvain ja aloin ottaa selvää rottien kasvaimista internetin avulla.
Löysin paljonkin hyvää tietoa kasvaimista ja tein diagnoosin, että
kyseessä on hyvänlaatuinen nisäkudoksen kasvain. Kasvain oli tässä
vaiheessa pikkusormen kynnen levyinen ja litteä, eli hyvin huomaamaton,
eikä haitannut rottaa ollenkaan. Rotta ei myöskään aristanut kasvainta
eikä sen ympäristöä.

 

Nisäkasvaimia ilmestyy kohtalaisen usein naarasrotille, uroksille
harvemmin. Rottien nisäkudos on levinnyt laajalle alueelle, joten
tällainen kasvain saattaa periaatteessa ilmestyä lähes minne tahansa
kehoon. Toiset naaraat säästyvät kasvaimilta kokonaan ja toisille
saattaa ilmestyä useita elinaikana.

 

KUVA 1. Janinan kasvain sijaitsi oikean takajalan kainalossa, mutta kuvassa se

näkyy takajalkojen välissä.

Kasvain kasvoi muutamassa kuukaudessa mansikan kokoiseksi (KUVA 1.). Janina
päätettiin leikata, leikkauksen suoritti Ell Sanna Sirikiä Itä-Helsingin
Eläinlääkäriasemalla ja se kuvattiin myös erääseen uuteen syksyllä
aloittavaan lemmikki-tv-sarjaan. Kuvassa 1 Janina on rauhoitettu ennen
leikkausta ja kasvain näkyy selvästi. Kasvaimet ovat täynnä verisuonia
ja niiden poistaminen voi olla erittäin vaikeaa suuren verenvuotoriskin
takia. Janinan kasvain oli edelleen varsin irtonainen, eli se ei ollut
kiinnittynyt ihoon tai lihakseen, vaan oli niin sanotusti koteloitunut,
joten poisto-operaatio oli mahdollinen.

 

KUVA 2. Rotta saa rauhoituspiikin

Ensin rotta rauhoitettiin (KUVA 2.). Rauhoitusaine oli voimakkaasti kirvelevää,
joten rottaa oli pidettävä pyyhkeen sisällä, jotta pitelijä olisi välttynyt
hampailta. Aluksi laitettiin hieman ainetta ja sitten lisää, kun
ensimmäinen pistos oli alkanut vaikuttaa. Sen jälkeen Janina vietiin
toimenpidehuoneeseen, jossa kasvain ja sen ympäristö ajeltiin kaljuksi (KUVA 3.).

Alue desinfioitiin huolellisesti infektioriskin pienentämiseksi (KUVA 4.).

Rotan silmiin laitettiin silmätippoja kuivumisen estämiseksi (KUVA 5.).

 

KUVA 3. Leikkausalueelta ajettiin karvat.

 

KUVA 4. Desinfiointi

 

KUVA 5. Silmätippa estää silmää kuivumasta.

 
Desinfioitu rotta vietiin leikkaussaliin, jossa se teipattiin jaloista alustaan,
jotta se pysyisi paikallaan tukevasti (KUVA 6.).Sitten sille annettiin ensin
happea ja sen jälkeen nukutuskaasua (KUVA 7.). Leikkausliina asetettiin eläimen
päälle siten, että leikattava kohta jäi näkyviin (KUVA 8.).

 

KUVA 6. Rotta teipataan alustaan

 

KUVA 7. Nuku hyvin...

 

KUVA 8. Leikkausliina saapuu

 

Itse leikkaus aloitettiin tekemällä viiltoja kerros kerrokselta nahan läpi.

Kasvain pullahti viillosta ulos helposti (KUVA 9.)ja sitten muutama kasvainta elättävä
suuri verisuoni sidottiin ja katkaistiin ja kasvain irrotettiin lopullisesti (KUVA 10.).

Verta ei koko leikkauksen aikana tullut muutamaa pisaraa enempää. Kun kasvain

oli poistettu eläinlääkäri ompeli haavan ihonalaisilla, itsestäänsulavilla tikeillä

(KUVA 11.)ja päällimmäinen kerros liimattiin kudosliimalla, jonka pitäisi
ehkäistä rottaa järsimästä haavaa.(KUVA 12.)

 

KUVA 9. Kasvain pullahtaa ulos viillosta.

 

KUVA 10. Kasvain ja verisuonet.

 

KUVA 11. Haavaa ommellaan.

 

KUVA 12. Valmista tuli! Ommeltu ja liimattu!

Leikkauksen yhteydessä Janinalle annettiin kipulääkettä ja
antibioottia. Sitten se vietiin kolmeksi tunniksi heräämöön, jonka
jälkeen kävin hakemassa sen kotiin. (KUVA 13.)Kotona Janina oli pyörryksissä koko
illan.

 

KUVA 13. Janina on juuri herännyt ja aivan pökerryksissä...

 

Annoin sen olla kuljetuskopassa pyyhkeidän sisällä ja koitin
aina säännöllisin väliajoin tarjota sille juotavaa. Se ei juonut kuin
muutaman tipan. Välillä se yritti käydä kiinni leikkaushaavaan ja
koetin asentaa sille eläinlääkäriltä saamaani kauluria huonolla
menestyksellä. Yön se vietti kuljetuskopassa. Aamulla Janina oli
edelleen aika pihalla. Se suostui kuitenkin juomaan hieman vettä.
Syömään se ei suostunut. Lääkäri sanoi, että sille voi antaa
kipulääkettä suun kautta leikkausta seuraavana päivänä, jos se
vaikuttaa apaattiselta. Yhden aikoihin iltapäivällä annoin sille
kipulääkettä 0,5ml ja neljään mennessä Janina oli jo hieman piristynyt.
Se söi vähän maissia ja hernettä. Iltaan mennessä se oli juonut enemmän
ja syönyt salaattia ja vähän muita vihanneksia. Seuraavana päivänä meni
jo ihan vähän puuroakin.

Kolme päivää Janina sai olla kuljetuboksissa ja sitten laitoin sen
omaan häkkiin, jossa ei ollut kiipeilymahdollisuuksia, ettei se olisi
telonut leikkaushaavaa. Häkissä se sai viettää vielä neljä päivää.
Siihen mennessä leikkaushaava oli niin hyvin umpeutunut, että päästin
tytön kavereidensa luo. Janina ei repinyt haavaa ollenkaan koko aikana,
paitsi ihan alussa. Kudosliima siis toimii. Kavereiden positiivisen
vaikutuksen vuoksi Janina toipui nopeasti ja näinä päivinä Janina on
terve ja vain kalju kohta ja pieni arpi muistuttaa leikkauksesta.

 

Kiitos Sanna ja Itä-Helsingin Eläinlääkäriaseman muu henkilökunta hyvästä

palvelusta ja Janinan hoitamisesta kuntoon!